Iquitos – Amazonas

Huaycan 12 huhtikuuta

Vihdoin saan taas blogia päivitettyä. Pääsiäisreissun jälkeen on palattu arkeen. Liikuntatunnit lasten kanssa sujuu joka kerta paremmin. Alun stressaamisen jälkeen suorastaan odotan seuraavia tunteja. Harjoittelemme siis koripalloa, joka on suht vaikea laji, mutta lapset on – pääosin – tosi innokkaita. Haastavinta täällä olossa on edelleen vapaa-aika. Tekemiset Huaycanissa on vähän rajoitettuja. Esim. lähimpään kunnon ostoskeskukseen on bussilla matkaa 1h-2h, ruuhkasta riippuen. Täällä helposti tykästyy ostareihin koska ne ovat ihan samanlaisia kuin Suomessa. Ja niistä löytyy kahviloita, joita siis ei Huaycanissa ole. Yleensä mennään porukalla ostarille, ostoksille, syömään, kahville. Viime viikolla kävimme leffassakin katsomassa leffan Hiljainen paikka (A quiet place).

Pääsiäisenä kävimme Amazonilla. Lensimme Limasta Iquitokseen – jonne ei autolla pääsekään, vain lentämällä tai sitten jokea pitkin esim. Brasilian suunnasta. Ilma Iquitoksessa oli ekat päivät kuuma ja kostea, 30 astetta ja kosteusprosentti 90. Toisaalta aurinko ei paistanut joten Huaycanin kuivan hiekkapöly-ilman jälkeen Iquitoksen ilma tuntui ihan sopivalta. Lensin Iquitokseen keskiviikkoiltana ja paluu oli sunnuntai-iltana. Matkakumppaninani oli italialainen kollegani Elisa, joka matkusti Iquitokseen jo päivää aikaisemmin.

1. päivänä (torstai) kävimme apinasaarella (https://laisladelosmonos.org/). Se on saari Amazonilla, jonne matkustimme Iquitoksesta pienellä veneellä. Menomatka myötävirtaan kesti noin 1,5h, mutta paluu vastavirtaan kesti ainakin 3h. Apinasaarella vietimme noin tunnin. Saimme opastuksen saaren toiminnasta minkä jälkeen vietimme aikaa apinoiden kanssa. Apinat on pelastettu saarelle mm. mustasta pörssistä missä apinoita kaupataan lihan takia ja palkinnoiksi. Saarella sen sijaan apinat varmaan viihtyivät, ne saivat liikkua vapaasti ja tekivät tuttavuutta ihmisten kanssa, kuten kuvista näkyy.  Paluumatkalla tuli vähän ongelmia kun veneen moottori sammui useaan kertaan ja virta alkoi viedä meitä tulosuuntaan. Käytiin maista hakemassa vähän lisää oljyä moottoriin niin päästiin lopulta perille! Reissu apinasaarella oli myös läheisin kosketuksemme viidakkoon. Meillä oli myös ajatus viettää yö viidakkomajoituksessa, mutta lopulta emme sitä tehneet.

2. päivänä (perjantai) emme tehneet mitään ihmeellistä, lähinnä hengailimme Iquitoksessa. Iquitoksen keskusta on niin pieni että kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen. Jos ei jaksa kävellä niin voi ottaa mototaksin joita Iquitoksessa riittää tai bussin. Henkilöautoja siellä on vähän. Kenties lentomatkasta johtuen, Iquitoksessa ei vaikuttanut olevan paljon turisteja (toisin kuin muualla Perussa pääsiäisenä). Niinpä erityisesti Limaan verrattuna se vaikutti rauhalliselta paikalta.

3. päivänä (lauantai) matkustimme Nautaan. Nauta on pieni kylä/kaupunki 80km Iquitoksesta etelään ja sieltä Amazon-joki alkaa. Nautassa kävimme uimassa läheisellä joella joka laskee Amazoniin. Muuten aika meni taas hengaillessa. Nauta oli vielä 10 vuotta sitten ilman sähköjä.  Nauta oli pieni paikka, josta ei saanut edes aamukahvia 🙁

Palasimmekin 4. päivänä Iquitokseen, jossa kahvin jälkeen menimme Al Frio y Al Fuego -nimiseen paikkaan (suomeksi Kylmään ja Tuleen). Se on  yhdistetty ravintola-uima-allas keskellä Amazon-jokea. Se tuntui vähän hyväosaisten paikalta, vaikka ei sinne ollut pääsymaksua. Joimme juomat ravintolassa ja kävimme pulikoimassa uima-altaalla. Se oli mukava päätös Iquitoksen reissulle!

Sen jälkeen edessä olikin paluulento Limaan. Liman lentokentältä helpotimme elämäämme ja otimme Uberin Huaycaniin.

Lopuksi kuvia 🙂

Matkalla apinasaarelle

Apinasaari. Osa apinoista oli kovin tuttavallisia.

Apinasaaren viidakossa

Paluumatkalla apinasaarelta pysähdyimme ostamaan öljyä ja kiipesimme näkötorniin. Tuossa kohtaa Amazon on monta kilometriä leveä.

Suri matoja

 

Yhden pikkuisen madon söin maistiaiseksi. Aika rasvaiselta maistui.

Kalaa oli luonnollisesti paljon tarjolla Iquitoksessa

Nauta jossa kävimme uimassa Amazonin sivujoessa

Nautassa oli myös kalaa, banaanilla ja pavuilla.

Matkalla Al Frio y Al Fuego’n. Aseellinen vartija kertonee siitä että rosvojakin on tässä maassa.

Al Frio y Al Fuego, keskellä Amazonjokea. Taustalla uima-allas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *